Miten sitä pitääkään joitain asioita itsestäänselvyytenä. Elää jo niin tottuneesti.

Luulisi, että kun on toista katsellut jo lähemmäs 13 vuotta, ei asia mihinkään muutu. Henkilö on ja pysyy osana omaa elämää. Koskaan ei juolahtanutkaan mieleen, että ystävyys voisi yksinkertaisesti ajautua vaivihkaa niin karille, ettei siitä vaan löydy tietä yli eikä ympäri. Ei vain voi tajuta. Mitään ei oikeastaan tapahtunut, se oli vaan ne pikku jutut kaikkien niiden 13 vuoden varrelta, niistä kasvoikin jotain ihan muuta, ja se räjähti käsiin. Mitä nyt?

Siinä miten jonkun saattaa tahtomattaan menettää, toiset haluisi sysätä niin kauas kuin papu kasvaa. Miten joku ei osaa arvostaa ystävyyttä? Tosin, oma katselus kantti taitaa olla tässä suhteessa aika herkällä saralla näihin aikoihin, mutteipa se pahaksi ole. Mielestäni itse olen aina osannut arvostaa ihmisiä jotka ovat itselle läheisiä. On niin vaikeaa katsella muutamien henkilöiden kohellusta, takkia käännetään heti kun toinen on kadonnut näköpiiristä. Viime päivinä huomannut miten rasittavaa se on henkisesti. Joka välissä kuuntelee miten mollataan toista, ja kuitenkin toisen läsnäollessa kaikki on parhaita ystäviä keskenään. Aina saa kuulla miten joku on mollannut selän takana minua.

Miksei ihmiset voi tulla sanomaan päin naamaa jos jokin seikka häiritsee, miksi helvetissä siitä pitää kyräillä selän takana ummet ja lammet, kun asian voisi selvittää nopeammin kasvotusten? Miksi ihmisillä on tarve luoda ihmissuhde draamoja joka helvetin asiasta? Miksi on niin kamala tarve tehdä elämästä niin vaikeaa kuin mahdollista?

Itse puhdas pulmunenhan se taas vuodattaa... On sitä omakin korsi kekoon kannettu selän takana paskan jauhamisesta, vaikken haluisikaan olla sellainen ihminen. Tuntuu että nyky yhteiskunnassa ei muuten osatakkaan kommunikoida, aina vaan se on toisten arvostelua ja selän takana supattelua ja kyräilyä. Puheenaihetta ei riitä muusta.

Ehkäpä siis pitää vain pitää turpa kiinni, eipähän kukaan voisi kommentoida sanomisia eikä kukaan voisi ikinä syyttää paskan puhumisesta selän takana.

Mä alan pian erakoks...